Hellä herätys

Mikä on maailman ihanin hetki? Siihen minulla ei ole vastausta, mutta arjessa on yksi erityinen hetki, jonka haluaisin jakaa kanssanne.

Aamuisin kun herään, on talossamme vielä ihan hiljaista. Tuolloin voin kuulla muiden hengityksen ja sateen ropinan. Hiljaisuudessa hiivin keittiöön ja laitan kahvin tippumaan.

Saatan istahtaa sohvalle ja ihmetellä maailman menoa, hiljaisuutta ja sitä kaikkea, mistä voin olla kiitollinen. Joinain aamuina hetki on sininen, toisinaan keltainen ja joskus punertava. Saattaapa se olla myös harmaa. Väri riippuu täysin vuodenajasta, ilmasta ja omasta olotilasta.

Kun on hetken istuskellut itsekseen ja herännyt, on aika alkaa herätellä muita perheenjäseniä. Isompien kohdalla riittää oven koputus, niin sieltä jo usein vastataankin. Pienemmät ovat yön aikana hipsutelleet vanhempien sänkyyn tai makuuhuoneen sohvalle, ja sinne menen seuraavaksi herättämään heitä.

Peitot korvissa ne tuhisevat vielä untenmailla. Tässä kohtaa usein palaan niihin kiitollisuuden aiheisiin. Pienet nukkuvat lapset ovat äärimmäisen suloisia ja heitä voisi katsella vaikka miten pitkään. Aamun valjetessa on kuitenkin herättävä ja aloitettava arkinen aherrus. Meidän kaikkien, myös näiden pienten.

Polvistun hiljaa nukkuvan lapsen lähelle. Ujosti silitän tämän poskea, jolloin ei vielä tapahdu mitään. Silitän uudestaan ja painan lopulta suukon hänen poskelleen ja siinä, siinä se on. Siinä on se arkipäivän erityinen, jokaisessa solussa tuntuva hetki.

Pienen persikkainen ja lämmin  iho sekä uninen tuoksu. Siihen viereen olisi hyvä käpertyä ja jäädä. Sitä hetkeä ei haluaisi minkään rikkovan. Kun pienokainen lopulta herää, on tuo erityinen hetki jo ohitettu. Mutta mitä vielä, toinen pieni nukkuu viereisessä vuoteessa ja voin kokea tuon hetken uudestaan. Toistan koko kuvion, ja nautin jokaisesta sekunnista sydän sykähdellen.

Hellä herätys ja päivään on hyvä nousta. Kiitollisena näistä lapsista ja siitä, että saamme herätä omassa kodissa. Kiitollisena siitä, että perhe on koossa. Kiitollisena terveydestä, isovanhemmista, ystävistä. Ruuasta, juomasta ja saamastamme hoivasta. Kiitollisena elämästä ja arjesta.

 On olemassa lapsia, joilla ei ole hellää herätystä ja kiitollisuuden aiheet ovat vähissä. Lapsia, joiden elämässä on enemmän pimeitä kuin valoisia aamuja.

Hellä herätys on viesti lapsille, että välitämme heistä. Se on malli rakastamisesta ja välittämisestä. Hellän herätyksen viesti -kosketuksen tärkeydestä- siirtyy lapselle ja tämä oppii huomioimaan muita. Vanhempina voimme herättää lapsemme hellästi, kannatella heitä ja opettaa välittämistä omien tekojemme ja arvojemme kautta. Maailman muuttuminen alkaa pienistä yksittäisistä asioista ja ehkä hellistä herätyksistä <3