Perjantai-illan huumaa

Työn, perheen, vapaa-ajan ja lasten harrastusten yhdistäminen ei aina ole helppoa. Maanantai-aamusta alkaa usein melko aikataulutettu viikko-ohjelma, joka jatkuu aina seuraavaan ja sitä seuraavaan viikkoon. Arki-iltoina puuhaa riittää kun huollettavia on monta ja isommilla on omia harrastuksiaan.
Aamut alkavat aikaisilla hellillä herätyksillä (joista aiemmin kirjoitinkin) pienten avustamisena aamutoimissa ja koirien ulkoilutuksella. Jossain siinä välissä on itse kurkistettava peiliin, pestävä hampaat ja harjata hiukset, jottei töissä näyttäisi aivan tarhapöllöltä. Huushollissa käy melkoinen kuhina, kun jokainen valmistautuu omaan päiväänsä. Kiireentuntua ei kuitenkaan ole, jos lähtöihin valmistaudutaan ennalta. Perheen sisällä näkyy selkeitä eroja myös siinä, kuka on aamuihminen ja kuka ei. Joku saattaa heti herättyään olla pirteä ja hyväntuulinen, kun toinen ei halua puhua kenenkään kanssa ja kulkee kulmat kurtussa suihkuun heräämään.

Hellän heräämisen jälkeen, pienimmät saapuvat peräkanaa sohvalle pehmeän filtin sisään pötköttelemään. Siitä kuitenkin on pian käytävä aamupalalle, jotta aamu etenee suunnitellusti. Pienimmille vaatteet varataan sohvalle valmiiksi ja aamupalan jälkeen he alkavat pukemaan itsenäisesti. Isommat lapset laittautuvat omia aikojaan ja auttavat tarvittaessa pienempiään.
Kun aamutoimet on lopulta saatettu päätökseen, lähtee yksi toisensa jälkeen kohti omaa työ- tai koulupäiväänsä. Suukko ennen lähtöä on tärkeää pienille, eikä puolisokaan ilman suukkoja jää. Hyvän päivän toivotukset tulee myös sanottua ja se onkin minusta tärkeää. Viimeisenä kotoa lähtevä huolehtii koirat "perätilaan" (= asuntomme erillistila, josta sittemmin on rakentunut vanhempien makuuhuone, yhteinen puuhahuone sekä tv-huone) ja sammuttaa valot. Koti ja koirat jäävät odottamaan ensimmäistä kotiintulijaa. Poikkeuksena tietenkin ne päivät, jolloin itse olen iltavuorossa ja saan huolehtia aamulla muut kouluteilleen.

Iltapäivällä, kun perhe kokoontuu jälleen kotiin, pyritään yhteinen ruokailu järjestämään tavalla tai toisella. Tuolloin päivän tärkeimmät kuulumiset on mahdollista vaihtaa ja illan logistiikka sopia. Kenellä on harrastuksia, mihin aikaan ja missä? Kuka vie ja kuka hakee? Onko kaupassa käytävä ja missä on ostoslista? Onko läksyt tehty ja reppu pakattu? Ja jos jollakulla kenties on leikkikavereita kylässä, miten se istuu muuhun yhtälöön?

Illan hämärtyessä harrastelijat on haettu, kauppa-asiat on saatu hoidettua ja kyläilijät saateltua kotiin.  Onkin iltapalan ja muiden iltatoimisen aika. Ja kun iltapala on syöty, hampaat harjattu, iltasatu luettu ja suukot annettu, hiljenee talo viimein. Useimmiten kuitenkin pienimmillä olisi vielä yksi asia tai kaksikin kerrottavana, joten vanhemmat käyvät vuoron perään ne kuuntelemassa. Ja sitten onkin jo hiljaista.

Maanantaista perjantaihin edellä mainitun kaltainen puuhastelu meillä jatkuu ja loppuviikosta kukin odottaa kovasti jo perjantaita ja alkavaa viikonloppua. Viimein perjantai-ilta koittaa ja tietoisuus siitä, että seuraavana aamuna saa herätä aavistuksen rauhallisemmissa merkeissä tuntuu ihanalta. Ja voi sitä perjantai-illan huumaa, kun aikuisista kumpikaan ei jaksa kotoa mihinkään liikahtaa vaan kotisohva ja omat olot vie voiton. Sauna laitetaan lämpiämään ja aikaa varataan yhdessäololle. Lapsilla virtaa saattaa riittää vielä pihaleikkeihin tai omiin harrastuksiin esimerkiksi aiemmin mainitussa "perätilassa".

Joko seuraat Facebookissa ja Instagramissa?