Ikävä ei kulje yksin

Joululomalta paluu tapahtui kahden lapsen kanssa. Kolme lapsista jäi mummolaan vielä lomailemaan. Kotiin oli outoa tulla, kun pienimmät eivät olleet säntäilemässä edes takaisin. Illan aikana kotona ei kuulunut "äiti tule katsomaan-" tai "äiti tuletko auttamaan-" huutoja kertaakaan. Isommat pojat olivat omissa oloissaan, eivätkä äidin apua tarvinneet. Kotona oli oudon hiljaista.

Illalla nukkumaan mennessä mummolasta tuli puhelu. Reippaana ekaluokkalainen soitti sanoakseen hyvää yötä ja eskari säesti mukana. Mummolassa kaikki oli hyvin. Puhelin siirtyi mummolle ja vaihdoimme muutaman sanan. Tuolloin taustalta kuului pikkumiehen viesti: "mulla on äitiä ikävä."

Mummo sanoi lapsille ymmärtävänsä heitä ja ikävän tunnetta. Hän kehotti pienet katsomaan vanhempien kuvaa sänkynsä viereltä ja lupasi ottaa lapset vierelleen iltasatua kuulemaan. Tilanne oli rauhallinen ja lopetimme  puhelun. Pienet olivat käymässä nukkuman.

Yritin itsekin käydä nukkumaan, mutta kyllä ikävä hiipi pintaan. Ikävä erityisesti perheen pienimpiä, jotka niin kovasti ovat vielä äidissä kiinni. Ikävä tavallisia iltarutiineja ja lasten ääniä. Toisaalta mieleen nousi myös ikävä omaa lapsuutta ja lukemattomia yökyläilyjä omien isovanhempien luona.

Aikuisena ikävän toiset kasvot ovat riemukkaat. Tieto siitä, ettei ilman ikävää ole jälleennäkemisen iloa, helpottaa. Lapselle ikävä on erilainen. Aika alkaa tuntua pitkältä ja ikävä syvenee. Mikään ei tunnu helpottavan. Kyyneleet ovat silmissä ja pala kurkussa ja olo on hankala. Alakouluikäiselle välimatka, ero vanhemmista sekä ikävän tunne voi tuntua pelottavalta ja loputtomalta. Koululaisen vilkas mielikuvitus ehtii lyhyessä ajassa keksiä kaikenlaisia asioita, jotka saattavat lisätä ikävää.

Onneksi nykyään on mahdollista soittaa mihin tahansa ja milloin tahansa. Jopa näköpuhelut onnistuvat. Lapsen ikävä helpottuu usein juuri puhelun avulla, kun kuulee vanhemman äänen sekä säntillisellä öiden laskemisella. Öitä laskemalla pienemmillekin konkretisoituu se aika, joka mummolassa vietetään. Niin ikää tieto siitä, että vanhemmilla on kaikki kunnossa tuo useimmiten helpotuksen ikävään.

Lapsille on hyvä tuoda esiin ikävän monet muodot. Ihminen voi ikävöidä niin monella tavalla ja niin montaa eri asiaa. Ikävä voi olla positiivista tai negatiivista. Se voi olla hetkellistä tai joskus pidempiaikaista. Ikävä voi kohdistua toiseen ihmiseen tai eläimeen, paikkaan tai tilaan. Se voi kohdistua myös tuoksuun tai mielentilaan. Joskus voi huomata ikävöivänsä itseään ja olla kadoksissa itsestään. Ikävä on tunne, joka voi joskus jäädä myös huomaamatta. Huomaamatta jäänyt ikävä voi jäädä hoitamatta ja hoitamattomana se syvenee aiheuttaen lisää ikävää.

Anna ikävän tulla, pidä sitä hetki itselläsi ja kuulostele mihin ikävä kohdistuu. Päästä ikävästä kuitenkin irti, niin voit katsella sitä hieman kauempaa. Kauempana saatat kokea helpotuksen tunnetta, jälleen näkemisen riemun tai löytää muutoin ikävän kääntöpuolen. Joskus kääntöpuolella on lohtu, ilo ja joskus toivo. Se voi olla myös paljon muuta. Ikävä ei kulje yksin.

Seuraathan minua jo Facebookissa?

Kommentit

Suositut tekstit